Luku 9. Värjätty kermavaahto

Satunnaisesti esiintyvä ja jo keväisestikin paisteleva aurinko on saanut minut kaivamaan elintarvikevärilaatikon esiin ja loihtimaan väriä muutamaan taannoin tilattuun kermakakkuun. Tai no, kermavaahdon värjääminen on vähän sama asia, kuin korjaisi pärekattoa kulottamalla, eli pirun vaikeaa, joten käytän värjättyihin "kermiksiin" aina vispautuvaa kasvirasvavalmistetta. Se kestää värit hurjasti paremmin, kuin ehta kerma, ja maussakaan ei ainakaan minusta häviä. Kasvirasvavispissä on vielä sekin etu, että se on ainakin tässä merkissä jota itse käytän väriltään puhtaanvalkoista ja vaahdon rakenne on aivan optimaalinen ja kestävä. Se ei värjäämättömänäkään kellastu kakun päällä kuten kerma ja kestää vähän paremmin olosuhteita, kuten vaikkapa lämmintä säätä. Ja maku on varsin ok.

Näissä kakuissa eri sävyisiä kermavaahtopursotuksia, suklaakoristeita, vadelmia ja vähän nonparelleja. Näyttävää! 

Tämä oli pienen tytön nimiäisiin tekemäni kakku, johon päätyi myös "välipalana" tehty langoitettu sokeri-orkidea.

Värjättyä kermavaahtoa tulee käytettyä paljon myös lasten kakkuihin. Muksut kun yleensä arvostavat kirkkaita värejä ja kielen värjääntymistä vaikkapa vihreäksi. Tai siniseksi. Mutta pointtini kuitenkin ole se, että vaikka joskus tuntuu ettei varastoissa ole mitään kakunkoristeita, niin kaikki mitä tarvitset näyttävään kakkuun on pastavärejä, muutama kiva erikokoinen tylla ja arsenaali pursotuspusseja! Pursottamaan siis!

/miina

Luku 8. Suklaakoristeita

Joulu mennä hurahti ja siinä samalla vilisti ohi pikkuinen lomanenkin. Joulua juhlin kotosalla yrittäen vältellä muutamia jouluruokia, joita oli tullut mätettyä työn puolesta noin marraskuun alusta asti. Meillä ei siis ollut joulupöydässä lanttulooraa, ei perunalooraa, ei kinkkua eikä todellakaan rosollia. Pidän kyllä perinteisistä jouluruuista, mutta tulivat kyllä korvista ja ehkä vähän muistakin ruumiinaukoista jo joulunalusviikolla siihen malliin, että tiesin mitä meidän joulupöydässä ei ainakaan ole.

Väsäilin eräällä viikolla vähän suklaakoristeita. Käytän valmiiksi temperoituja suklaita, joten tekeminen on helppoa eiväkä koristeet harmaannu heti. Itse tykkään spritsata suklaat semmoisesta ilmeisesti aivan suklaata varten tehdystä silikonisesta pursottimesta, jossa suklaan voi myös sulattaa. Leivinpaperitötterö toimii myös. tai pikkuinen tylla pursotinpussissa. Tai reikä muovipussin nurkassa.

Ylläoleva metsä-teemainen kakku oli sisältä valkosuklaa-tyrnimoussea. Kuorrutus on marenkivoikreemiä, samoin eri sinisen sävyillä tehty tunturimaisema. Spritsasin suklaasta kuusia ja patonkipeltiä apuna käyttäen käppyräisiä oksia kakun päälle. Onnistuin mielestäni kivasti luomaan hiukan kolmiulotteista maisemaa aivan yksinkertaisilla keinoilla.

Tässä kuvassa komeilee kolmeen kerrokseen hyydytetyt suklaiset tuorejuustokakut. Alin ja tummin kerros on tummaa suklaata, keskimmäinen vaaleanruskea maitosuklaata ja valkoinen kerros tietenkin valkosuklaasta. Halusin simppeliin kakkuun jonkin "nousevan" koristeen ja päädyin spritsaamaan tummalla- ja valkosuklaalla perhosia. Perhoset saa nostamaan siipensä, kun valmiin kuvion antaa kuivua vaikkapa auki avatun kirjan aukeaman päällä. Hurautin kakun päälle tummasta suklaasta myös ikään kuin kehikon muille, varsin yksinkertaisille koristeille eli suklaarouheelle ja kaakaokermalle. Näyttävä, mutta herkkä koristelu, eikö.

Aika usein asiakkaalla ei ole mitään erityisiä toiveita kakun koristelulle ja se on toki varsin mukanaa, koska saan vapaat kädet toteuttaa itseäni. Talvi onkin hyvää aikaa tehdä suklaakoristeita, koska ei ole vaarana että ne sulavat kakun päälle. Viime kesä oli ainakin sitä luokkaa kiva leipomushommien kannalta, ettei ihan heti tule yhtä haastavaa keliä jatkuvalla syötöllä vastaan.

Suklaasta saa tietysti kaikkea muutakin hauskaa aikaiseksi, mutta tässä nyt esitelty kaksi tapaa saada näyttävyyttä kakkuun.

/miina

Luku 7. Piparkakkutaikina

Joulupipari. Piparkakku. Joulupippari. Siirappileipä. Ruskea pippari. Itse leivon aina ruskeita pippareita kun puhutaan joulun ajan pikkuleivistä, mutta ammatin puolesta tunnen toki muutaman muunkin nimityksen perinneleivonnaiselle. Mutta minulle ne ovat aina ruskeita pippareita ja sillä hyvä. Mummuvainaani leipoi usein ruskeita pippareita ja muistelenkin, että ne saivat joulustatuksen elämässäni vasta joskus myöhemmin. Mummulassa niitä kumminkin oli ihan aina, ja parhaimmilta ne maistuivat maitokahviin dipattuna. Aiettä.

Luin ennen joulua muistaakseni Kodin Kuvalehdestä (toki se saattoi olla ihan joku muukin kotimainen julkaisu), että n. 75% suomlalaisista leipoo joulupipparinsa kaupan valmiista pakastetaikinasta. Olin pienesti yllättynyt, koska ei pipparitaikinan teko kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole.

Paitsi että saattaa kuulemma olla.

Äitini julisti melko tarkkaan itsenäisyyspäivän kieppeillä, kun oli menossa siskoni jälkikasvujen kanssa leipomaan ruskeita pippareita, että hän tuo mukanaan omat taikinat. Pakko tunnustaa, että siskoni vahvin osaamisala ei ole keittiö- tai leipomushommat, joten ymmärrän äitiäni siinä mielessä kyllä. Pipparitaikinan teossa ei nimittäin yleensä kannata valtavasti soveltaa, vaan reseptiä kannattaa seurata tarkkaan, että taikinan saa myös leivottua. Lisäksi sieltä ei paranisi unohtaa kauheasti mitään.
"Kaikilla" (eli ei todellakaan ilmeisesti kaikilla, kuten allekirjoittaneellekin nyt valkeni) on varmasti se oma luottotaikina, jonka kanssa ei mene koko päivä, pipparit saa ehjänä pellille eikä taikina hitsaa jumalattomasti kii pöytään, kaulimeen, muotteihin, sormiin jne. jne. jne. Mutta armas siskoni ei luultavasti ole ottanut äiteen luottoreseptiä talteen ja jos olisikin ottanut, hän saattaa korvata karkeat vehnäjauhot vaikkapa kauraryyneillä, koska jauhot oli loppu. Kaikella rakkaudella, sisko-hyvä, jos luet tätä :)
Ja siis tuon em. tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomen pipparileipurista luottaa kaupan taikinaan, koska heiltäkin puuttuu tuo pomminvarma luottoresepti. Ei se kaupan taikina pahaa ole, mutta jotenkin minun tuli hirveän sääli kotileipureita, joilta puuttuu se "oma taikina". En ole kovin mustasukkainen omasta the taikinastani, koska se on julkaistu lehdessä joskus yheksänkytluvulla jossakin piparikisassa, eli se on periaatteessa vapaata riistaa ja kaikki kunnia sen toimivuudesta kuuluu eräälle Päivi-nimiselle naishenkilölle, jonka kehittämä resepti on. Tässä se nyt on, jotta sinäkin voisit vaikka ensi jouluna tehdä oman piparitaikinasi myllynparhaan sijaan.

Päivin parhaat piparit

250 g voita
200 g sokeria
1½ dl siirappia
2 tl neilikkaa
2 tl kanelia
1½ tl inkivääriä
1 tl pomeranssin kuorta
½ dl kaakaojuomajauhetta (eli esim. Oboyta)

Keihauta voi-sokeri-mausteseos kattilassa ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Vatkaa tehosekoittimella vaahtomaiseksi ( n. 5 min)

2 kananmunaa
3 tl soodaa
1 tl suolaa
n. 500 g vehnäjauhoja

Sekoita munat vaahdotettuun taikinaan yksitellen reippaasti vatkaten. Lisää jauhot, joihin sekoitettu sooda ja suola. Anna taikinan levätä ainakin yön yli jääkappissa.

Kauli taikina haluamasi paksuiseksi levyksi (itse tykkään paksuista pippareista) ja ripota pinnalle kidesokeria. Kauli sokeri varovasti taikinan pintaan. Ota taikinasta muotilla pipareita. Oma suosikkini on possumuotti. 

Paista 180 asteessa n. 6 min uunin yläosassa.


Kas tässä, leivonta-iloa ja piparintuoksua joka tupaan.

/miina

Luku 6. Sokerimassapeikko

Sokerimassapeikko ja hyvä ystävänsä marsipaanipeikko ovat päätelmieni mukaan hiLmuisen peloIttavia otuksia. Ne ovat päältä tosi kauniita, mutta lihavia kuin mitkä ja maistuvat sokerimassapeikon tapauksessa öllömakealle ja marsipaanikollegan ollessa kyseessä inhottavasti karvasmantelille. Ja ne ovat aina ihan hiton suuria ja peittävät kaiken muun alleen. Kuten nyt vaikkapa täytekakun, joissa peikkoja usein tavataan. Saattavat muuten aiheuttaa kakkuun myös kuivuutta ja teollisen makuisia aromeja.

Eiku.

Haluaisin oikaista tämän väärinkäsityksen. Peikkopelolle on varmasti syynsä, mutta kerran peikon tavanneena ei pitäisi olettaa että se tulee vastaan joka käänteessä/kakussa. Minulta tilataan paljon kakkuja aloitusrepliikillä "eisittenmitäänsokerimassaa!!"ja väitän tämän johtuvan siitä, että kakkumenneisyydessä on tavattu Peikko-oletettu. Eli vähän turhan säästeliäästi kostutettu kakku, jossa pohjan ja täytteen suhde on liikaa pohjan hyväksi. Kuivakka paakelssi on päälystetty vähintään puolen sentin vahvuisella sokerimassalla. Koristelluissa kohdissa sitä on jo puolentoista sentin paksuudelta. Ja se vähän valuikin. Ja kuivuneeseen sokerivirtahepoon juuttui juniorin maitohammas ja toinen hippo särki keittiön ikkunan.

Yleensä em. kakuntilaaja haluaa myös jonkin teemakakun. Valitettava fakta on, että hienoimman, värikkäimmän ja näyttävimmän teemakakun saa sokerimassalla kuorruttamalla. Sitä ei vaan tarvitse laittaa peikkomaisella tavalla, vaan vähemmän todellakin on enemmän. Sokerimassan alle laitetaan eristeeksi kerros herkullista marenkivoikreemiä. Kreemin ansiosta kakun voi uskaliaasti kostuttaa kunnolla ja pohja-täyte-suhde kallistuu täytteen kannalle, koska kreemi eristää liian kosteuden sokerimassasta ja estää siis valumisen. Kätevää. Näin massaa ei tarvitse laittaa varmuuden vuoksi tuuman kerrosta, vaan maistuvan muutaman millin paksuisen päällysteen. Peikko ei pääse näin valtaamaan kakkua ja maku säilyy herkullisena, koska kuorrute ei ota liian suurta roolia.
Toki siis teen teemakakkuja ilman massaakin, mutta mielikuvitusta on pakko vähän hillitä siinä kohdin. Kermasta ja erittäin näpsäkästä voikreemistä on vaikeaa saada niin kirkkaan väristä ja 3D-koristeet rajoittuvat käpyyn ja ruusuun, karrikoidusti.

3D-koristeet on toki melkeinpä pakko kuivattaa ennen käyttöä, enkä voi suositella niiden syömistä vaikka ne nyt periaatteessa syötäviä ovatkin. Reippaasti alaikäiset kansalaiset yleensä haluavat vähintään maistaa ja tiedän tarinan entisestä työkaverista, joka söi kahdesta sokerimassakanasta toisen. Mutta se vaatii jo käsittääkseni useamman vuoden treenausta esim. syömällä paljon karkkia.

Anna siis sokerimassalle tilaisuus. Elä vaarallisesti ja tilaa seuraavaksi massalla päällystetty luomus :)

Luku 5. Drip cake...

...ja sama suomeksi, eli valuvalla kuorutuksella koristeltu kakku.

Tykkään näistä drippikakuista kauheasti, jotenkin hivelevät omaa, aika minimalistista kauneuskäsitystäni. Montaakaan koristetta ei tarvita, kun kuorrutus valuu kauniisti kakun päältä reunoille.

Tein juuri äskettäin drippikakun. Kokoonnuimme Liisanpuiston tiloihin teemalla "eksät ja nyksät", eli seurue koostui siis entisen työnantajani entisistä ja nykyisistä työkavereista. Olemme olleet kaikki jossakin vaiheessa samaan aikaan töissä ja hyvällä porukalla on kiva nähdä silloin tällöin. Parasta entisessä työpaikassani nimenomaan oli se porukka, joka auttoi jaksamaan raskaitakin työviikkoja. Valitettavasti maailma kuitenkin muuttuu ja jotenkin se hyvä yhdessä tekemisen meininki hajosi isojen työpaikalla tapahtuneiden muutosten vuoksi. Ainakin minun mielestäni. Mutta se siitä. Kakkua siis syötiin.

Tässä tuotos.

Drippikoristelu toimii mielestäni parhaiten, kun kakku on normaalia kaksivälikakkua korkeampi. Tämä kakkupohja oli leivottu halkaisijaltaan 20 cm:n korkeaan vuokaan ja oli tilavuudeltaan siinä 6 kananmunaa, eli riitti hyvin 18:ta suursyömärille ja varmaankin myös 20:lle ja ylikin, jos jälkkärinä olisi ollut jotain muutakin. Korkean kakkupohjan saa halkaistua ainakin kolmeen väliin, kuten tämänkin. Kahdessa välissä oli kuningatartäytettä ja diplomaattikreemiä ja keskimmäisessä suklaamousse. Makuyhdistelmä toimi hyvin, kakku oli raikas mutta suklainen. Kuorrutin kakun sivut valkoiseksi värjätyllä marenkivoikreemillä, joka pitää jäähdyttää tosi kylmäksi ennen lämpöisen dripin laittamista. Kakku käväisi siis kreemeineen hetken pakkasessa, jotta se ei alkaisi valua väärästä kohdasta.
Drippi oli tummaa suklaata ja kermaa jäähdytettynä sihen pisteeseen, että se oli vielä juuri ja juuri juoksevaa. Liian lämmin drippi sulattaa kreemin. Kermapäällysteiseen kakkuun en edes laittaisi koko drippiä, mutta vähän kikkailemalla voikreemi sen kestää. Ja nakukakku luonnollisesti myös, samoin suklaakuorrutus. Dripin päälle jouluhenkisiä koristeita ja lopputulos näkyy ylläolevasta kuvasta.

Lakudrippi.

Drippikuorruteen voi tehdä muustakin, kuin suklaasta. Yllä olevassa kuvassa on kakku, johon keitin lakukinuskidripin. Tässä käytin muistaakseni Kick-patukoita, mutta muistaakseni ainakin hopeatoffee myös toimii. Kinuskin ja lakukinuskin kohdalla on oltava vielä suklaadrippiäkin kärsivällisempi dripin jäähdyttämisessä. Kinuskiahan kumminkin keitetään ja ainakin minulla on äärimmäisen kärsivällisenä persoonana välillä oikeita haasteita jaksaa odottaa tarpeeksi kauan...

Jos tykkäisit siis tämmöisestä kakusta juhlapöydässä, niin näytä kuvaa tai kerro että semmoinen valuva kuorrutus kitooos :)

Luku 4. Kerroskakkuja

Ajattelin tähän postaukseen kaivaa vähän arkistoja tekemistäni kerroskakuista. Olen tehnyt 2- ja 3 kerroksisia kakkuja käyttäen apuna muovisia "välilevyjä" ja kakkuputkia tukina. Hyvin ovat pysyneet koossa, vaikka painoa onkin ollut aika reippaasti. Itsehän en suostu tinkimään mausta ulkonäön tähden, joten nämä kerroksittain rakennetut kakut ovat ihan yhtä meheviä kuin tavis yksikerroksiset.

Kerroskakun teko on mahtavan hauskaa, mutta matkassa on aina yksi mutta. Ja se on kuljettaminen. Talviaikaan ja lyhyillä etäisyyksillä ongelmaa ei ole, vaikka tarpeeksi suurta kakkukupua ei olisikaan olemassa. Kakun voi hyvin kuskata jämäkällä lautasella etupenkillä istuvan apukuskin sylissä. Meillä se on useimmiten rakas aviomieheni, joka saa kunnian kannatella painavia luomuksia joskus Nakkilasta Turkuunkin asti... :) Itse toimin kakkutaksin kuljettajana. Vähän samaa hommaa, kuin ajaa heppakoppi perässä: rauhallisesti ja ennakoiden.
 Kesä on tietysti ongelma, jos on kuuma. Etsinnässäni onkin tarpeeksi iso styroks-laatikko, jossa isoa kakkua voisi kuskata. Saattaa toki olla, että joudun ensihätään duunaamaan sellaisen itse eristelevystä ja jeesusteipistä, mutta jos se ajaa asiansa niin ollaan tyytyväisiä.

Olen aina kuorruttanut kerroskakkuni sokerimassalla. Se on kestävää, mutta myös tuommoisiin teemakakkuihin parhaiten taipuva päällyste. Sokerimassan ja kakun väliin tulee vielä eristeeksi voikreemiä, jottei massa lirahda kostuessaan alas.

Yllä olevassa kuvassa on muistaakseni n. 30:n hengen kerroskakku. Ystäväni 5-vuotta täyttävä jälkikasvu oli toivonut legokakkua ja toteutin toiveen legoukon pään muotoisella kakulla. Jälkeenpäin harmitti, etten tehnyt tuosta "nupista" matalampaa ja laakeampaa. Palikat olivat kaulitulla massalla päällystettyjä karkkeja, joihin pursotin pikeeristä nupit. Maalaukset ovat mustaa elintarvikeväriä.

Sitten on isompi, n. 50 hengen tähtiteemainen kerroskakku. Tuolla oli välissä tuoretta mansikkaa ja paahtokermahyytelöä, ja hienosti pysyi kasassa.

Tein ennen yrittäjäksi ryhtymistäni töitä elintarviketeollisuudessa siipikarjateurastamolla, joten nämä silloiselle duunipaikalle menneet kakut oli aina enempivähempi kanateemaisia. Tykkään tästä kakusta ihan hirveästi, varsinkin nuo pikeeristä tehdyt lehdet ovat onnistuneet ja kakku on hienon kolmiulotteinen!

Sitten överikornerista päivää! Tässä on kaikkea paljon! Kakun reunoina koristeltua suklaalevyä, joka on tässä kuvassa vielä köytetty kiinni naruilla laastina toimineen suklaasulan kiinnitymiseksi. Ananaskirsikkaa, pensasmustikkaa, marenkeja, suklaapalloja yms yms. koristeena kasapäin. Mutta on näyttävä. Ja kaloreita on taatusti tarpeeksi.

Ja vielä ystäväni hääkakku. Pariskunta on hevosihmisiä ja harrastavat jousiammuntaa ja morsmaikku pyysi jotakin maanläheistä ei-kimaltavaa. Tein pikeeristä lehtiä ja heppakuvioita, suklaasta spritsasin risuja ja massasta vielä hepankegät ja jouskarit kakun päälle. Tämä oli muuten vielä gluteeniton ja liivatteeton! Kakkupohja oli kehittämäni supermaukas kaurajauho-sponge ja täytteenä oli mustikka-kardemumma moussea ja vaniljamoussea. Tähän olen myös tosi tyytyväinen :)

Kerroskakku vaikkapa häihin ei siis ole ongelma ja kuten jo alussa sanoin, mausta en tingi. Pitäydyn myös melko tiukasti siinä, että kaikki kakun koristeet olisivat syötäviä. Satiininauhoilla, timattiketjuilla, koruilla tai ei-syötävillä kukilla koristellut kakut ovat toki näyttäviä, mutta ovat aavistuksen periaatteitani vastaan. Toki aina voi keskustella, jos mielessä on aivan jokin ainutlaatuinen juttu, jonka toteutus ei vaan muuten onnistu. Mutta lähden aina siitä, että kakun voisi halutessaan syödä ihan viimeistä murua myöden. Tosin en tiedä ketään, kenen hampaat olisivat pystyneet esim. kovaksi kuivuneeseen kukkaan. Tai ketään joka olisi syönyt kakunkoristeena olleet 20 rosmariinin oksaa, saman verran timjamia ja pari kourallista pihlajanmarjoja päälle, mutta kumminkin :)

Luku 3. Isänpäivä lähestyy!

Marraskuun toinen sunnuntai on omistettu isille. Isejä juhlitaan melko tarkkaan puoli vuotta äitien jälkeen. Jos oma jauhopeukalo on kenties keskellä kämmentä tai sitä ei muuten vaan syyhytä, niin otapa yhteyttä allekirjoittaneeseen, niin saadaan helpotusta tilanteeseen.

Tässä muutamia kakkuesimerkkejä isäinpäivään helpottamaan valintaa.

Suklaa saattaa olla naisten juttu, mutta väitän että se on vahvasti myös miesten/isien alaa. Suklaasta pitävä iskä saattaisi tykätä perinteisestä sacherkakusta, jota mehevöittää aprikoosihillo. Tai supersuklaisesta ja erittäin tahmaisesta mutakakusta. Mutakakku voidan aateloida vielä ripauksella chiliä. Sopii täydellisesti lämmittämään marraskuista sunnuntaita!

Itävallan lahja maailman herkkusuille, sacher-kakku.

Mutakakku ripauksella chiliä.

Vai pitääkö isä kinuskista? Kinuskilla kuorrutettu kakku on makea klassikko sekin. Väliin voisi valita vaikkapa aavistuksen kirpsakan vadelmamoussen, vaikka perinteisen matchmade in heaven - kinuskin ja karpalon sijaan.

Kinuskia ja karpaloa varsin perinteisessä ulkoasussa.

Ohuelti marenkikreemiä, kinuski-drippi ja välissä chia-hilloa ja paahtokermahyytelöä.

Perinteinen lakka-kinuskikakku sokeriruusuilla.

Marenkikreemiä ja kinuskidrip.

Teemakakkukin onnistuu toivomusten mukaan. Omalle harrikkamies-iskälleni tein taannoin Harley Davidson- kakun. Oman isäni siirryttyä ajasta ikuisuuteen olenkin leiponut muiden isille.

Tai kenties vitsikäs Pigs in the mud - kakku? Kuva löytyi valitettavasti vain tämmöisestä, jossa on vielä naru ympärillä tynnyrin laitojen paikoilleen liimaantumista odotellessa, mutta olen tehnyt näitä useita. Ja possujen hanureiden muotoilu on joka kerta yhtä hauskaa ;) Possukakusta saa näppärästi koko viikonlopun kaloritkin kerralla, sen verran on suklaata tuossa kylpyvedessä. Puhumattakaan tynnyrin laidoista. Kuvan kakussa ne ovat Daim-patukoita, jotka olenkin havainnut "alkuperäistä" KitKattia paremmiksi. Taannoinhan oli vaihe, kun KitKatteja ei Suomesta saanut, jolloin korvasin ne Daimeilla. Toimii, ja on mielestäni jotenkin aidomman näköinen röpelöisine pintoineen.

Löytyikö sopivaa? Ei ja kyllä - vastauksissa ota yhteyttä sähköpostilla, niin jutellaan lisää!

/miina

Luku 2. Kakkuvalikoimasta ja hinnoista

Yritän tässä heti alkuun valottaa sitä asiaa, miltä kakku voisi maistua. Eli mitä kakkunsa väliin sitten oikein haluaisi. Periaatteessa kakunväliin voi laittaa melkein mitä vaan, mutta koska elintarvikkeet eivät säily ikuisesti ja toiseksi meilläkin on rajalliset tilat säilyttää, olen koonnut saatavilla olevat maut tähän listaan. Joka tietenkin päivittyy koko ajan, koska varsinkin tuo kahvilan tiski on oiva paikka kokeilla jotakin uutta. Esimerkkinä tämänsyksyisessä omenatulvassa kehitelty herkullinen uuniomenamousse, joka on osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi, muunneltavaksi ja herkulliseksi yhdisteeksi.

Kakussa on tietenkin pohja. Teen karkeasti kahdenlaisia pohjia: perinteisiä sokerikakkupohjia ja kestävämpiä sienikakkupohjia. Normi sokerikakku on hötöisempi ja omiaan esim. kermakakkuihin, kun taan sienikakku on tiiviimpi, imee enemmän nestettä ja kestää moussekakuissa sekä korkeissa kakuissa ja kerroskakuissa paremmin mallissaan. Molempia saa gluteenittomana ja/tai kaakaolla höystettynä versiona lisähintaan. Karkeasti pohjat jaotellaan koon mukaan 10, 15, 20 ja 25 henkilön pohjiin. Ja kakun kokohan on yksi komponentti hinnan määrityksessä. Teen hinnaston erikseen tännekin, jotta sitä on helpompi päivittää ja sen löytää nokkelammin, kuin yksittäisen postauksen.

Sitten ne täytteet. Tässäkin on kaksi päälinjaa, eli kermakakut ja moussekakut. Moussekakun käsite on melko väljä, joten puhutaan siitä enemmän.

Kermakakku koostuu siis täytekakkupohjasta, ns. diplomaattikreemistä joka tehdään kermavaahdosta ja vaniljakreemistä ja makuhillosta. Kermakakkuihin on tällä hetkellä makuvaihtoehtoina ikihitti mansikka, klassinen vadelma, villi kortti omena ja oma suosikkini kuningatar. Hillot hankin Roberts-nimisestä leivontatarvikkeiden pro-toimittajalta ja ne ovat kyllä markkinoiden parhaimmistoa. Hilloja tuunataan aina makuun sopivalla kotimaisella pakastemarjalla, jotta kakkuun saadaan aito maku ja raikkautta. Luonnollisesti kakku myös kostutetaan meheväksi sopivalla liemellä.

Klassinen mansikkakermakakku.

Moussetäytekakku taas rakentuu pohjasta ja pääsääntöisesti liivatteella hyydytetystä vaahdosta eli moussesta. Moussetäytekakkuun voi yhdistää jonkin hillon (esim. mansikkahillo ja sitruunamousse on taivaallinen yhdistelmä) tai tahnan eli curdin (kuten rosmariini-karpalocurd ja kinuskimousse). Mousseja saa valita kakkunsa väliin pääsääntöisesti kaksi erilaista, esim. tummasuklaa ja vadelma, mutta yhdelläkin maulla pärjää mainiosti.  Moussetäytekakkukin kostutetaan meheväksi makuihin sopivalla liemellä.

Moussekakulla voidaan tarkoittaa myös ns. juustokakkua. Eli ohutta pohjaa ja sen päälle useimmiten liivatteella hyydytettyä moussea. Puhun usein näistä kakuista hytkykakkuina, koska juustokakku on pirun harhaanjohtava nimitys. Minusta juustokakku-termi kun tarkoittaa eniten jenkkityylistä paistettua juustokakkua. Hytkykakku taas ei tarvitse uunia. Moussekakku koostuu siis pohjasta, joka voi olla keksinmuru+voi tai ohut sokerikakkupohja, jolloin kaloreissakin saattaa säästää muutaman. Ja luonnollisesti moussesta. Yleisesti tehdään ns. päämousse ja sen päälle ohut makukiille koristeeksi. Moussekakkuun voi kuitenkin tilata kahta-kolmeakin eri moussea. Mousset voidaan hyydytää kerroksittain näyttäväksi raidalliseksi kakuksi tai seeprakakkutyliin rinkuloiksi.

Kerroksittain hyydytetty moussekakku keksipohjalla. Makuina vanilja, mustaherukka ja karpalo.

Tässä vielä lueteltuna tällä hetkellä valikoimiin kuuluvat mousse-täytteet.
Mansikka, vadelma, mustikka, kuningatar, puolukka, karpalo, tyrni, mustaherukka, punaherukka, valkosuklaa, maitosuklaa, tummasuklaa, mango, persikka, ruusunmarja, paahtokermahyytelö, paahdettu valkosuklaa, kinuski, sitruuna, sitruuna-lime, vanilja, lakritsi, salmiakki, appelsiini-suklaa ja uuniomena. Ja tokihan omia toiveita saa esittää mieluusti, niin laitetaan tuotekehitystyö käyntiin.

Täytekakkujen kuorrutuksiin käytän pääsääntöisesti neljää eri tavaraa. Perus kermavaahto ja jos tarvetta värjäykseen niin kasvirasvavispi. Oma lempparini marenkivoikreemi, joka on kestävämpi kuorrutus vaikkapa hieman pidempää säilytystä varten tai lämpöisemmille säille noutopöytään. Ja kolmantena sokeri- eli ticciinomassa, joka kestää lähes mitä olosuhdetta vaan ja massasta saa myös loihdittua ne mielikuvituksellisimmat kakkuluomukset. Ja kuorrutuksen päälle tietenkin koristelu.

Kakku täytyy tilata vähintään kolmea päivää ennen tarvetta, mieluiten ainakin viikko etukäteen. Seuraavalle päivälle en mielelläni kakkuja myy, koska maut eivät ehdi tasaantua ja kakku maustua yhdessä yössä.

Tässä lyhyesti eniten kysytyistä kakkutyypeistä. Postausten lisääntyessä tietoa tipahtelee lisää!

/miina

Luku 1. Aloittaminen

Hei ny kaikil.

Olen hyvin tuore yrittäjä ja vähän vähemmän tuore suomen kansalainen, joka tykkää melkein yli kaiken leipomisesta.  Seuraavaksi eniten tykkään  esimerkiksi hevosista, kissoista, porin murteesta, tilannekomiikasta, piirtämisestä ja maalla asumisesta. Pidän kovasti myös emännöimisestä ja muille ihmisille (kuten ystäville ja perheelle) kokkamisesta. Mukavaa on myös saada ihmiset hyvälle tuulelle, kenties naurahtamaankin.
 No mutta, koska tuoreen yrittäjän on hyvä saada tekemisiään esille eikä mikään ole sen halvempaa hauskempaa kuin sometus ja omasta mielestä vitsikkäiden, joskin asiapitoisten, juttujen julkaisu niin päätin perustaa leivontablogin.

Tämän päätarkoitus ei ole tehdä kirjoittajaansa työttömäksi, eli jätän reseptien jakamisen vähemmälle. Tarkoitus sen sijaan on esitellä työn jälkeä ja saada kenties juuri sinut, arvoisa lukija, tilaamaan just mun tekemän kakun/piirakan/pikkuleivän/tms. Tämä on kanava jakaa tietoa, kuvia, kokemuksia ja ohjeitakin sekä ihan rehellisesti mainostaa. Huumorilla mojovasti maustettuna.

Tervetuloa siis henkilökohtaiseen blogiini, toivottavasti viihdyt ja toivottavasti osaan auttaa sinua nyt jo olevissa tai sitten tulevissa leipoma-asioissa!

Minut tavoittaa sähköpostilla miina.hakala(at)liisanpuisto.fi. Tai tule poikkeamaan ravintolan aukioloaikoina, arkisin 8-15 ja sopimuksen mukaan. Tuotoksia saa mieluusti koemaistaa ravintolan kahviossa, jossa vaihteleva valikoima leipomuksia tarjolla.
 Vieraile myös nettisivuilla www.liisanpuisto.fi!

/miina