Luku 6. Sokerimassapeikko

Sokerimassapeikko ja hyvä ystävänsä marsipaanipeikko ovat päätelmieni mukaan hiLmuisen peloIttavia otuksia. Ne ovat päältä tosi kauniita, mutta lihavia kuin mitkä ja maistuvat sokerimassapeikon tapauksessa öllömakealle ja marsipaanikollegan ollessa kyseessä inhottavasti karvasmantelille. Ja ne ovat aina ihan hiton suuria ja peittävät kaiken muun alleen. Kuten nyt vaikkapa täytekakun, joissa peikkoja usein tavataan. Saattavat muuten aiheuttaa kakkuun myös kuivuutta ja teollisen makuisia aromeja.

Eiku.

Haluaisin oikaista tämän väärinkäsityksen. Peikkopelolle on varmasti syynsä, mutta kerran peikon tavanneena ei pitäisi olettaa että se tulee vastaan joka käänteessä/kakussa. Minulta tilataan paljon kakkuja aloitusrepliikillä "eisittenmitäänsokerimassaa!!"ja väitän tämän johtuvan siitä, että kakkumenneisyydessä on tavattu Peikko-oletettu. Eli vähän turhan säästeliäästi kostutettu kakku, jossa pohjan ja täytteen suhde on liikaa pohjan hyväksi. Kuivakka paakelssi on päälystetty vähintään puolen sentin vahvuisella sokerimassalla. Koristelluissa kohdissa sitä on jo puolentoista sentin paksuudelta. Ja se vähän valuikin. Ja kuivuneeseen sokerivirtahepoon juuttui juniorin maitohammas ja toinen hippo särki keittiön ikkunan.

Yleensä em. kakuntilaaja haluaa myös jonkin teemakakun. Valitettava fakta on, että hienoimman, värikkäimmän ja näyttävimmän teemakakun saa sokerimassalla kuorruttamalla. Sitä ei vaan tarvitse laittaa peikkomaisella tavalla, vaan vähemmän todellakin on enemmän. Sokerimassan alle laitetaan eristeeksi kerros herkullista marenkivoikreemiä. Kreemin ansiosta kakun voi uskaliaasti kostuttaa kunnolla ja pohja-täyte-suhde kallistuu täytteen kannalle, koska kreemi eristää liian kosteuden sokerimassasta ja estää siis valumisen. Kätevää. Näin massaa ei tarvitse laittaa varmuuden vuoksi tuuman kerrosta, vaan maistuvan muutaman millin paksuisen päällysteen. Peikko ei pääse näin valtaamaan kakkua ja maku säilyy herkullisena, koska kuorrute ei ota liian suurta roolia.
Toki siis teen teemakakkuja ilman massaakin, mutta mielikuvitusta on pakko vähän hillitä siinä kohdin. Kermasta ja erittäin näpsäkästä voikreemistä on vaikeaa saada niin kirkkaan väristä ja 3D-koristeet rajoittuvat käpyyn ja ruusuun, karrikoidusti.

3D-koristeet on toki melkeinpä pakko kuivattaa ennen käyttöä, enkä voi suositella niiden syömistä vaikka ne nyt periaatteessa syötäviä ovatkin. Reippaasti alaikäiset kansalaiset yleensä haluavat vähintään maistaa ja tiedän tarinan entisestä työkaverista, joka söi kahdesta sokerimassakanasta toisen. Mutta se vaatii jo käsittääkseni useamman vuoden treenausta esim. syömällä paljon karkkia.

Anna siis sokerimassalle tilaisuus. Elä vaarallisesti ja tilaa seuraavaksi massalla päällystetty luomus :)