Leipuri on pohjimmiltaan hevos- ja leipomahullu elintarviketekniikan insinööri. Liisanpuistoon yrittäjäksi ja leipomahommiin tie alkoi lapsuuden taikinafanaattisuudesta. Tykkäsin tehdä, ja syödä, siinä määrin että mummu taisi väittää yleiskoneensa ylikuumentuneen yli-innokkaan pikkuleipurin käsittelyssä. Myös äiti leipoi lapsuudessani paljon: pullat ja synttärikakut, joulupiparit ja vappumunkit syntyivät kotikeittiössä.
Opiskelin lukion jälkeen elintarviketekniikan insinööriksi ja teinkin 10 vuotta esimies- ja päällikkötason hommia elintarviketeollisuudessa. Kunnes aika oli monellakin tavalla kypsä seuraavalle askeleelle ja hiljaisten unelmien toteuttamiselle. Ryhdyin kolmen rautaisen ruoka-alan ammattilaisen yhtiökumppaniksi pyörittämään uutta Ravintola Liisanpuistoa. Yhtiön nimihän on vanha tuttu Pitopaakarit Ansa ja Lempi, jonka anoppini "Ansa" perusti yhdessä "Lempin" kanssa 16 vuotta sitten. Ja nyt 2018 mukana siis myös minä ja Kivisen Mika.
Olen siis tykännyt aina leipoa ja tehdä ruokaa. Jossakin vaiheessa huomasin, että tein koko ajan jotakin jollekin muulle melkein pelkästä tekemisen ilosta. Olen saanut kosolti harjoitusta, kiitos näiden ihanien ensimmäisten asiakkaiden, ja harjoittelu jatkuu varmasti niin kauan, kuin elämää (ja pullaa) on.
Nähdään Liisanpuistossa!
Luku 9. Värjätty kermavaahto
Satunnaisesti esiintyvä ja jo keväisestikin paisteleva aurinko on saanut minut kaivamaan elintarvikevärilaatikon esiin ja loihtimaan väriä m...
-
...ja sama suomeksi, eli valuvalla kuorutuksella koristeltu kakku. Tykkään näistä drippikakuista kauheasti, jotenkin hivelevät omaa, aika ... -
Hei ny kaikil. Olen hyvin tuore yrittäjä ja vähän vähemmän tuore suomen kansalainen, joka tykkää melkein yli kaiken leipomisesta. Seuraav...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti