Luku 5. Drip cake...

...ja sama suomeksi, eli valuvalla kuorutuksella koristeltu kakku.

Tykkään näistä drippikakuista kauheasti, jotenkin hivelevät omaa, aika minimalistista kauneuskäsitystäni. Montaakaan koristetta ei tarvita, kun kuorrutus valuu kauniisti kakun päältä reunoille.

Tein juuri äskettäin drippikakun. Kokoonnuimme Liisanpuiston tiloihin teemalla "eksät ja nyksät", eli seurue koostui siis entisen työnantajani entisistä ja nykyisistä työkavereista. Olemme olleet kaikki jossakin vaiheessa samaan aikaan töissä ja hyvällä porukalla on kiva nähdä silloin tällöin. Parasta entisessä työpaikassani nimenomaan oli se porukka, joka auttoi jaksamaan raskaitakin työviikkoja. Valitettavasti maailma kuitenkin muuttuu ja jotenkin se hyvä yhdessä tekemisen meininki hajosi isojen työpaikalla tapahtuneiden muutosten vuoksi. Ainakin minun mielestäni. Mutta se siitä. Kakkua siis syötiin.

Tässä tuotos.

Drippikoristelu toimii mielestäni parhaiten, kun kakku on normaalia kaksivälikakkua korkeampi. Tämä kakkupohja oli leivottu halkaisijaltaan 20 cm:n korkeaan vuokaan ja oli tilavuudeltaan siinä 6 kananmunaa, eli riitti hyvin 18:ta suursyömärille ja varmaankin myös 20:lle ja ylikin, jos jälkkärinä olisi ollut jotain muutakin. Korkean kakkupohjan saa halkaistua ainakin kolmeen väliin, kuten tämänkin. Kahdessa välissä oli kuningatartäytettä ja diplomaattikreemiä ja keskimmäisessä suklaamousse. Makuyhdistelmä toimi hyvin, kakku oli raikas mutta suklainen. Kuorrutin kakun sivut valkoiseksi värjätyllä marenkivoikreemillä, joka pitää jäähdyttää tosi kylmäksi ennen lämpöisen dripin laittamista. Kakku käväisi siis kreemeineen hetken pakkasessa, jotta se ei alkaisi valua väärästä kohdasta.
Drippi oli tummaa suklaata ja kermaa jäähdytettynä sihen pisteeseen, että se oli vielä juuri ja juuri juoksevaa. Liian lämmin drippi sulattaa kreemin. Kermapäällysteiseen kakkuun en edes laittaisi koko drippiä, mutta vähän kikkailemalla voikreemi sen kestää. Ja nakukakku luonnollisesti myös, samoin suklaakuorrutus. Dripin päälle jouluhenkisiä koristeita ja lopputulos näkyy ylläolevasta kuvasta.

Lakudrippi.

Drippikuorruteen voi tehdä muustakin, kuin suklaasta. Yllä olevassa kuvassa on kakku, johon keitin lakukinuskidripin. Tässä käytin muistaakseni Kick-patukoita, mutta muistaakseni ainakin hopeatoffee myös toimii. Kinuskin ja lakukinuskin kohdalla on oltava vielä suklaadrippiäkin kärsivällisempi dripin jäähdyttämisessä. Kinuskiahan kumminkin keitetään ja ainakin minulla on äärimmäisen kärsivällisenä persoonana välillä oikeita haasteita jaksaa odottaa tarpeeksi kauan...

Jos tykkäisit siis tämmöisestä kakusta juhlapöydässä, niin näytä kuvaa tai kerro että semmoinen valuva kuorrutus kitooos :)

Luku 4. Kerroskakkuja

Ajattelin tähän postaukseen kaivaa vähän arkistoja tekemistäni kerroskakuista. Olen tehnyt 2- ja 3 kerroksisia kakkuja käyttäen apuna muovisia "välilevyjä" ja kakkuputkia tukina. Hyvin ovat pysyneet koossa, vaikka painoa onkin ollut aika reippaasti. Itsehän en suostu tinkimään mausta ulkonäön tähden, joten nämä kerroksittain rakennetut kakut ovat ihan yhtä meheviä kuin tavis yksikerroksiset.

Kerroskakun teko on mahtavan hauskaa, mutta matkassa on aina yksi mutta. Ja se on kuljettaminen. Talviaikaan ja lyhyillä etäisyyksillä ongelmaa ei ole, vaikka tarpeeksi suurta kakkukupua ei olisikaan olemassa. Kakun voi hyvin kuskata jämäkällä lautasella etupenkillä istuvan apukuskin sylissä. Meillä se on useimmiten rakas aviomieheni, joka saa kunnian kannatella painavia luomuksia joskus Nakkilasta Turkuunkin asti... :) Itse toimin kakkutaksin kuljettajana. Vähän samaa hommaa, kuin ajaa heppakoppi perässä: rauhallisesti ja ennakoiden.
 Kesä on tietysti ongelma, jos on kuuma. Etsinnässäni onkin tarpeeksi iso styroks-laatikko, jossa isoa kakkua voisi kuskata. Saattaa toki olla, että joudun ensihätään duunaamaan sellaisen itse eristelevystä ja jeesusteipistä, mutta jos se ajaa asiansa niin ollaan tyytyväisiä.

Olen aina kuorruttanut kerroskakkuni sokerimassalla. Se on kestävää, mutta myös tuommoisiin teemakakkuihin parhaiten taipuva päällyste. Sokerimassan ja kakun väliin tulee vielä eristeeksi voikreemiä, jottei massa lirahda kostuessaan alas.

Yllä olevassa kuvassa on muistaakseni n. 30:n hengen kerroskakku. Ystäväni 5-vuotta täyttävä jälkikasvu oli toivonut legokakkua ja toteutin toiveen legoukon pään muotoisella kakulla. Jälkeenpäin harmitti, etten tehnyt tuosta "nupista" matalampaa ja laakeampaa. Palikat olivat kaulitulla massalla päällystettyjä karkkeja, joihin pursotin pikeeristä nupit. Maalaukset ovat mustaa elintarvikeväriä.

Sitten on isompi, n. 50 hengen tähtiteemainen kerroskakku. Tuolla oli välissä tuoretta mansikkaa ja paahtokermahyytelöä, ja hienosti pysyi kasassa.

Tein ennen yrittäjäksi ryhtymistäni töitä elintarviketeollisuudessa siipikarjateurastamolla, joten nämä silloiselle duunipaikalle menneet kakut oli aina enempivähempi kanateemaisia. Tykkään tästä kakusta ihan hirveästi, varsinkin nuo pikeeristä tehdyt lehdet ovat onnistuneet ja kakku on hienon kolmiulotteinen!

Sitten överikornerista päivää! Tässä on kaikkea paljon! Kakun reunoina koristeltua suklaalevyä, joka on tässä kuvassa vielä köytetty kiinni naruilla laastina toimineen suklaasulan kiinnitymiseksi. Ananaskirsikkaa, pensasmustikkaa, marenkeja, suklaapalloja yms yms. koristeena kasapäin. Mutta on näyttävä. Ja kaloreita on taatusti tarpeeksi.

Ja vielä ystäväni hääkakku. Pariskunta on hevosihmisiä ja harrastavat jousiammuntaa ja morsmaikku pyysi jotakin maanläheistä ei-kimaltavaa. Tein pikeeristä lehtiä ja heppakuvioita, suklaasta spritsasin risuja ja massasta vielä hepankegät ja jouskarit kakun päälle. Tämä oli muuten vielä gluteeniton ja liivatteeton! Kakkupohja oli kehittämäni supermaukas kaurajauho-sponge ja täytteenä oli mustikka-kardemumma moussea ja vaniljamoussea. Tähän olen myös tosi tyytyväinen :)

Kerroskakku vaikkapa häihin ei siis ole ongelma ja kuten jo alussa sanoin, mausta en tingi. Pitäydyn myös melko tiukasti siinä, että kaikki kakun koristeet olisivat syötäviä. Satiininauhoilla, timattiketjuilla, koruilla tai ei-syötävillä kukilla koristellut kakut ovat toki näyttäviä, mutta ovat aavistuksen periaatteitani vastaan. Toki aina voi keskustella, jos mielessä on aivan jokin ainutlaatuinen juttu, jonka toteutus ei vaan muuten onnistu. Mutta lähden aina siitä, että kakun voisi halutessaan syödä ihan viimeistä murua myöden. Tosin en tiedä ketään, kenen hampaat olisivat pystyneet esim. kovaksi kuivuneeseen kukkaan. Tai ketään joka olisi syönyt kakunkoristeena olleet 20 rosmariinin oksaa, saman verran timjamia ja pari kourallista pihlajanmarjoja päälle, mutta kumminkin :)