Kerroskakun teko on mahtavan hauskaa, mutta matkassa on aina yksi mutta. Ja se on kuljettaminen. Talviaikaan ja lyhyillä etäisyyksillä ongelmaa ei ole, vaikka tarpeeksi suurta kakkukupua ei olisikaan olemassa. Kakun voi hyvin kuskata jämäkällä lautasella etupenkillä istuvan apukuskin sylissä. Meillä se on useimmiten rakas aviomieheni, joka saa kunnian kannatella painavia luomuksia joskus Nakkilasta Turkuunkin asti... :) Itse toimin kakkutaksin kuljettajana. Vähän samaa hommaa, kuin ajaa heppakoppi perässä: rauhallisesti ja ennakoiden.
Kesä on tietysti ongelma, jos on kuuma. Etsinnässäni onkin tarpeeksi iso styroks-laatikko, jossa isoa kakkua voisi kuskata. Saattaa toki olla, että joudun ensihätään duunaamaan sellaisen itse eristelevystä ja jeesusteipistä, mutta jos se ajaa asiansa niin ollaan tyytyväisiä.
Olen aina kuorruttanut kerroskakkuni sokerimassalla. Se on kestävää, mutta myös tuommoisiin teemakakkuihin parhaiten taipuva päällyste. Sokerimassan ja kakun väliin tulee vielä eristeeksi voikreemiä, jottei massa lirahda kostuessaan alas.
Yllä olevassa kuvassa on muistaakseni n. 30:n hengen kerroskakku. Ystäväni 5-vuotta täyttävä jälkikasvu oli toivonut legokakkua ja toteutin toiveen legoukon pään muotoisella kakulla. Jälkeenpäin harmitti, etten tehnyt tuosta "nupista" matalampaa ja laakeampaa. Palikat olivat kaulitulla massalla päällystettyjä karkkeja, joihin pursotin pikeeristä nupit. Maalaukset ovat mustaa elintarvikeväriä.
Sitten on isompi, n. 50 hengen tähtiteemainen kerroskakku. Tuolla oli välissä tuoretta mansikkaa ja paahtokermahyytelöä, ja hienosti pysyi kasassa.
Tein ennen yrittäjäksi ryhtymistäni töitä elintarviketeollisuudessa siipikarjateurastamolla, joten nämä silloiselle duunipaikalle menneet kakut oli aina enempivähempi kanateemaisia. Tykkään tästä kakusta ihan hirveästi, varsinkin nuo pikeeristä tehdyt lehdet ovat onnistuneet ja kakku on hienon kolmiulotteinen!
Sitten överikornerista päivää! Tässä on kaikkea paljon! Kakun reunoina koristeltua suklaalevyä, joka on tässä kuvassa vielä köytetty kiinni naruilla laastina toimineen suklaasulan kiinnitymiseksi. Ananaskirsikkaa, pensasmustikkaa, marenkeja, suklaapalloja yms yms. koristeena kasapäin. Mutta on näyttävä. Ja kaloreita on taatusti tarpeeksi.
Ja vielä ystäväni hääkakku. Pariskunta on hevosihmisiä ja harrastavat jousiammuntaa ja morsmaikku pyysi jotakin maanläheistä ei-kimaltavaa. Tein pikeeristä lehtiä ja heppakuvioita, suklaasta spritsasin risuja ja massasta vielä hepankegät ja jouskarit kakun päälle. Tämä oli muuten vielä gluteeniton ja liivatteeton! Kakkupohja oli kehittämäni supermaukas kaurajauho-sponge ja täytteenä oli mustikka-kardemumma moussea ja vaniljamoussea. Tähän olen myös tosi tyytyväinen :)
Kerroskakku vaikkapa häihin ei siis ole ongelma ja kuten jo alussa sanoin, mausta en tingi. Pitäydyn myös melko tiukasti siinä, että kaikki kakun koristeet olisivat syötäviä. Satiininauhoilla, timattiketjuilla, koruilla tai ei-syötävillä kukilla koristellut kakut ovat toki näyttäviä, mutta ovat aavistuksen periaatteitani vastaan. Toki aina voi keskustella, jos mielessä on aivan jokin ainutlaatuinen juttu, jonka toteutus ei vaan muuten onnistu. Mutta lähden aina siitä, että kakun voisi halutessaan syödä ihan viimeistä murua myöden. Tosin en tiedä ketään, kenen hampaat olisivat pystyneet esim. kovaksi kuivuneeseen kukkaan. Tai ketään joka olisi syönyt kakunkoristeena olleet 20 rosmariinin oksaa, saman verran timjamia ja pari kourallista pihlajanmarjoja päälle, mutta kumminkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti